Länsiväylän artikkelista idea se lähti – idea tilata laulava miesporukka yllättämään Anneli. Anneli oli jäämässä eläkkeelle Tullilaboratiosta pitkän uran päätteeksi alkukesästä. Työkaverit tiesivät haluavansa tehdä läksiäisistä Annelille ikimuistoiset, mutta sopiva idea oli ollut vielä hakusessa. Artikkelin luettuaan Annelin hyvä työkaveri, Anu, otti meihin yhteyttä ja keikan yksityiskohdista sovittiin puhelimitse ja sähköpostitse kevään mittaan kaikessa hiljaisuudessa.

Annelin läksiäiset järjestettiin aurinkoisena päivänä kesäkuun ollessa vasta alussa. Juhlallisuudet olivat jo täydessä vauhdissa Tullilaboratorion tiloissa Espoon Otaniemessä, kun saavuimme paikalle. Anu oli meitä vastassa ulko-ovella ja oikean hetken koittaessa totesimme, että nyt lähtee, ja astelimme sisään.

Kun kaksi valkoisiin kauluspaitoihin sonnustautunutta miestä asteli sisälle kesken juhlan – toinen kitaraa ja toinen nuottitelinettä kantaen – levisivät paikallaolijoiden silmät ja taisi siinä muutama leukakin loksahtaa. Päivänsankari oli hämmentyneen oloinen ja omaa hymyämme oli vaikea piilottaa.

Itse esitys meni rennolla otteella. Lauloimme Annelille onnittelulaulun lisäksi “Käyn ahon laitaa”, joka vedettiin pilke silmäkulmassa ja hymyillen kilpaa auringon kanssa – olimmehan itsekin itsekin juuri siirtyneet kesälaitumille päivätöistä. Anneli oli yhtä hymyä kun esityksen jälkeen, yleisön taputusten saattelemana, ojensimme hänelle kauniin, pitkäikäisen ruusun halausten kera.

Onko parempaa tapaa aloittaa oma kesäloma, kun ilahduttaa pitkän ja kunniakkaan uran päätökseen saanutta leidiä?

Kiitos Tullilaboratorian henkilökunnalle kutsusta Annelin läksiäisiin, oli ilo ja kunnia olla mukana saattamassa Annelia eläkepäivilleen. Ennen kaikkea onnea Annelille vielä kerran, ja lepposia eläkevuosia!