Tiernaäijät halusivat laulaa ympäri vuoden – näin syntyi Kukkaserenadi

Posted on

Tiernapojat lienee ensimmäinen kerta, kun kiipesin lavalle esiintymään alakouluikäisenä Oulussa. Heittäydyin sydämeni pohjasta muriaanin rooliin, ja nautin suunnattomasti esiintymisestä. Kaikkein parasta tiernapoikana olemisessa oli se, kun sain luvan näpäyttää ylimielistä herootesta: ”Minä tykkään, että olet yksi tyranni”, täräytin, ja vielä nauraa räkätin ivallisesti itseni ja yleisön riemuksi.

Hypätkäämme ajassa eteenpäin, aina vuoteen 2014. Olin syksyisenä päivänä perheeni kanssa kiertelemässä kaupungilla, jolloin – täysin varoittamatta ja ilman mitään erityistä syytä – havahduin hymyileväni itsekseni tiernapoikamuistoille. Lapsuusaikoja miettiessä tapahtuu aina jotain ihmeellistä, ja tämäkin keski-ikää lähestyvä perheellinen opettaja oli unohtunut hetkeksi jonnekin pikkupojan ihmeelliseen maailmaan.

Nostalgian taika on ihmeellinen. Asioiden nopea eteneminen on todiste siitä, että jokaisen aikuisen miehen sisällä todellakin asuu se kuuluisa pikkupoika: kun sinä iltana otin ensimmäisen kerran puhelimen käteeni, niin seuraavaan päivään mennessä meillä oli kasassa intoa puhkuvia aikuisia miehiä, valmiina uudelleenluomaan lapsuusajan muistoja ja heittäytymään rooliinsa Herootena, knihtinä ja mänkkipoikana. Estradimme oli olohuone, ja esiintymisasuina tutun käsityönopettajan valmistamat hienot (ja oikean kokoiset) esiintymisasut.

Tiernaäijät  olivat syntyneet.

Sitten tarvittiin enää keikkoja. Laitoimme ilmoituksen Tiernaäijistä jakoon Facebookissa, ja jäimme jännityksellä odottamaan mitä tuleman pitää. Pitkältä tuntuneen hiljaisuuden jälkeen saimme ensimmäisen tilauksen. Sitten toisen. Kohta kolmannen. Ennen pitkää havahduimme siihen, että meidät oltiin tilattu joulun alle 30 eri yleisön eteen ympäri Etelä-Suomea. Ne olivat kiireiset pari kuukautta, mutta voin kertoa, että nämä raavaat äijät nauttivat tiernapoikailusta koko sydämestä.

Seuraavana vuonna homma toistettiin, tosin mainostamista ei tarvinut enää tehdä, vaan edellisen vuoden tilaajat kyselivät jo hyvissä ajoin meitä esiintymään. Olimme otettuja suosiosta ja kiertelimme jälleen pitkin ja poikin pääkaupunkiseutua ja Uuttamaata.

Keikkamatkoilla olimme puhuneet kukkien kanssa toimitettavasta yllätyksestä, lähinnä pilke silmäkulmassa mutta siihen kuitenkin palattiin toistuvasti. Idea ei päästänyt meitä otteestaan. Niinpä, vuoden 2016 alussa aloimme puhumaan uudistuneella kokoonpanolla – eli itseni, Paulin, Juhan ja Juhon kesken – siitä, miten hommaa voisi alkaa kehittämään. Olimme jo asiaa sen verran selvittäneet, että vastaavaa palvelua Suomesta ei ole saatavilla, mikä tuntui aivan käsittämättömältä.

Ja näin, vuoden 2015 Tiernaäijien tuhkista, syntyi Kukkaserenadi.

Jälleen asiat tapahtuivat nopeasti, kuten tällä porukalla on tapana. Löysimme upean kukkakauppiaan, Mariannen, joka innostui ideastamme ja aloitimme samantien yhteistyön. Treenattuamme ensimmäisen biisin – Olkoon onneksesi – laitoimme Facebookiin ilmoituksen Ruususerenadista jakoon ja jäimme jälleen jännityksellä odottamaan reaktiota. Tällä kertaa ensimmäistä tilausta ei tarvinnut odottaa kovinkaan pitkään. Ensimmäinen keikkamme heitettiin vielä samalla viikolla. Aluksi asiakkaana oli tuttuja, mutta pian idea alkoi leviämään ja puskaradion kautta meille alkoi tulla kutsuja aivan uusilta ihmisiltä.

Kukkaserenadin tekeminen  on ollut mahtavaa. Olemme saaneet lyhyessä ajassa kunnian osallistua mm. tupareihin, synttäreihin sekä muihin arjen juhlahetkiin. Pääsimme tekemään juuri sitä, mitä halusimmekin, eli ilahduttamaan ihmisiä. Suosio on rohkaissut meitä aloittamaan blogin, julkaisemaan nettisivut ja treenaamaan uusia kappaleita – sekä kehittelemään uusia ideoita teidän yllättämiseksi (tästä vähän lisää myöhemmin).

Kiitos kaikille jotka ovat halunneet ilahduttaa lähimmäisiään. Se on tälläisille raavaille tiernapojille suuri kunnia.

//Samuli

Vastaa